Perheenvaihto

Mulla oli ollut jo pitkään ongelmia entisessä isäntäperheessäni. Noin 4-5 viikkoa sitten mulle alkoi tulla kauheasti näppyjä, puremajälkiä jne. jalkoihin. Käytiin lääkärissä pari kertaa, ostin 130 dollarin rasvan, siivosin huoneen ja pesin kaikki vaatteet, mikään ei auttanu. Kunnes aloin näkemään ötököitä huoneessani ja erityisesti jaloissani. Tarkistin myös hostien koiran ja se oli täynnä kirppuja, joita olin epäillyt alusta lähtien. Hosteja ei rehellisesti sanottuna kiinnostanut paskan vertaa, he kun olivat jo tottuneet elämään (likaisessa) talossa. Lisäksi heidän käytöksessään minua kohtaan oli ongelmia. Muuta en viitsi kertoa, ei olla väleissä enää perheen kanssa. Mun lähtöni ei tosiaan ollut sellainen, mitä voisi kuvitella. Ainoastaan hostsiskoni sanoi mulle heippa, vanhemmat alko ihan oikeasti puhumaan paskaa ennen kuin edes lähdin. :-D

Ilmoitin järjestölleni ongelmistani maanantaina, aluevalvojani tuli hakemaan minut heti tiistaina. Lähtö tuli ihan tajuttoman nopeaa, joka oli vähän vaikea ymmärtää. Koulun jälkeen pakkasin pari tuntia ja sitten se olikin jo menoa, asun aluevalvojani luona 2h päässä entisestä kodistani. Mulla ei ole mitään tietoa kauan tulen olemaan täällä ja minne tuun muuttamaan. Eniten minua huolestuttaa, jos joudun vaihtamaan koulua ja menetän siinä samalla kaverit, koska todennäköisesti muutan jonnekin tänne, jos mulle ei löydy perhettä Poultneystä.

Tiedän, että tein 100% oikein kun lähdin perheestä. Mutta silti, lähteminen oli tosi pelottavaa ja hämmentävää, silloin ku tänne tulin elokuussa, tiesin, että mulla on perhe ja koti täällä, nyt mikään ei oo varmaa. Oli myös lohdutonta ajatella, että kaikki se totuttautuminen ja se perusrytmi tulee muuttumaan. Kaikki tuttu ja turvallinen lähti pois, jo toista kertaa. En ole surullinen siitä millainen perheeni oli, he näyttivät oikean luonteensa käytöksellään niin hyvin silloin kuin lähdin ettei todellakaan tullut ikävä, vaan enemmän ikävöin juurikin sitä rytmiä minkä olin saanut jo valmiiksi.

Ei oikeasti ole niin helppoa lähteä 15-vuotiaana yksin toiselle puolelle maapalloa ja aloittaa koko elämä uudestaan vieraalla kielellä, vieraiden ihmisten kanssa. Ensimmäiset pari viikkoa vaihdosta meni hehkutellessa kaikkea uutta, uusia paikkoja, uusia ihmisiä. Koulun alku oli hauskaa ja jännää, sekin muuttuu tylsäksi parin viikon aikana. Vähän reilun kuukauden jälkeen alkoi tulla koti-ikävä, onneksi kaverit piristi aina koulussa :-) tämä perheenvaihto on silti ollut mulle hämmentävintä, mitä koskaan on tapahtunut. Tämä kuitenkin sai minut tajuamaan, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Ei todellakaan. Nyt vain odottelen uutta ja toivottavasti viimeistä isäntäperhettäni :-)